MATKAKUVIA
Matkakuvia-näyttely vie katsojan matkalle naisen
arkeen. Teokset tuovat eteen kertomuksia paikoista, muistoista,
toiveista ja hetkistä, jotka tulevat eteen arjen tilanteissa. Elämän
edetessä ympäristöt, odotukset ja tarpeet vaihtuvat, mutta haaveilu
kantaa tilanteesta toiseen. Matkakuvia kertoo myös muistamisesta,
unhohtamisesta ja niiden vaikeudesta.
Ilmaisun liikkuminen esittävän ja abstraktin välimaastossa vie arjen
kertomukset myös monimutkaisempaan kokemustasoon, missä tavallisen
harmauden tai näennäisen huolettoman värikylläyden alla saatta olla
hahmotettavissa myös arjessa peiteltyjä, hävettyjä tai vaiettuja
asioita.
Kirsi Jaakkola on satakuntalainen kuvataiteilija ja hän asuu ja
työskentelee Kankaanpäässä. Jaakkola on valmistunut vuonna 2001 Porin
taidekoulun nelivuotiselta maalauksen linjalta kuvataiteilijaksi. Hän
työskentelee erityisesti arjen kysymysten parissa ja käyttää
sekatekniikkamaalausten osana toisinaan myös liikkuvaa kuvaa.
Seuraavat Kirsi Jaakkolan yksityisnäyttelyt ovat tulossa tänä vuonna lokakuussa Poriin ja joulukuussa Turkuun.
Artist statement
Taiteeni on vahvasti kiinni arjen kysymyksissä.
Arki minulle taiteilijana, naisena, ystävänä, rakastettuna, vainottuna,
potilaana, ohikulkijana, omistajana, ihmettelijänä ja monissa muissa eri
rooleissa tuo tapahtuma-areenan maalausten sisällöiksi ja
viitteellisiksi kertomuksiksi. Arjen harmaus niin kielikuvana kuin
väriajattelun kautta yhdistyvät toteamaan tai huudahtelemaan
jokapäiväisyyden iloja ja haasteita, joihin yhdistyvät muistot, tämä
hetki ja tulevat toiveet.
Arjen käsitteen hahmottaminen ja peilaaminen osana tätä yhteiskuntaa
luo teoksille yleisen viitekehyksen. Arjen tavalliset sattumukset
nousevat merkityksellisiksi tapahtumiksi, jotka irtautuvat yksityisestä
yleiseksi, tuttuudeksi ja tunnistettavuudeksi. Arjen kokemukset
näyttäytyvät yhtäläillä erityisinä, mutta kuitenkin yleismaailmallisina.
Rajapinta todellisuuteen pitää teokset olemassaolevina. Rajallisina
toteamuksina ne antavat mahdollisuuden näkemiseen ja vastaanottamiseen
kerros kerrokselta.
Ilmaisun liikkuminen esittävän ja abstraktin välimaastossa vie arjen
kertomukset monimutkaisempaan kokemustasoon, missä tavallisen harmauden
tai näennäisen huolettoman värikylläyden alla on hahmotettavissa myös
arjessa peiteltyjä, hävettyjä tai vaiettuja asioita. Silti arki
hahmottuu usein jatkuvan rutiinin tai toiston kautta. Voiko tavallisuus
olla aihe tai missä menee mielekkyyden, mielenkiintoisuuden tai yleisen
ja yksityisyyden raja?
Yhdistän tietoisesti arkisuuden ja harmauden. Niissä on minulle
samalla jotakin loisteliasta ja vaalimisen arvoista. Tarkoituksenani ei
ole kuitenkaan glorifioida arkea, sillä se on monille liian usein
kestämättömän vaikeaa ja monella tapaa ylitsepääsemätöntä. Arki kuin
harmaa on kaikille omansa. Minulle se on kuin maalaaminen,
hengittämistä. Järjissäänpysymisen välttämättömyys.
Kirsi Jaakkola
